Ruoka

Teksti: Heidi Honkamäki
Kuvat: Rekolabiodyn Oy

Kangasalan Heponiemessä sijaitsevalla Rekolan maatilalla on viljelty biodynaamisesti 1970-luvun alusta lähtien. Vuoden 2011 sukupolvenvaihdoksen jälkeen viljelyä ovat jatkaneet Joona Rekola sekä Henri Murto, jotka tuolloin perustivat nykyisen Rekolabiodyn Oy:n.

Pihvikarjan lihaa ja leipomotuotteita

Joona Rekolalle kotitilalla jatkaminen ei ollut itsestäänselvyys. Lukion jälkeen hän lähti opiskelemaan liiketaloutta pääkaupunkiseudulle, mutta päätyi - omien sanojensa mukaan ”monien sattumusten kautta” - vuonna 2011 takaisin Kangasalle hoitamaan kotitilaa.

”Sitä en ole katunut”, hän toteaa.

Rekolan biodynaamisella maatilalla Joona vastaa tilan kotieläimistä ja peltoviljelystä. Tila tuottaa Limousin -pihvikarjan lihaa sekä kotileipomossa valmistettavia leipiä ja mysliä.

Rekola kertoo, että tilan asiakkaita ovat Tampereen seudulla asuvat kotitaloudet, jotka arvostavat luonnonmukaisesti ja biodynaamisesti tuotettua lihaa sekä leipiä.

rekola-leivat

Ekologisuus on maatilalla tapahtuvan viljelyn perusta

Rekolan maatilalla on biodynaamisen perinteen mukaan pyritty luomaan mahdollisimman kokonaisvaltainen ravintokierto.

”Tämän ansiosta tilan ympäristön kuormitus on minimoitu”, Joona Rekola kertoo.

Omassa elämässään Joona toteuttaa ekoarvoja muun muassa suosimalla luonnonmukaisesti tuotettuja elintarvikkeita. Hänen ekovinkkinsä Ekonan lukijoille puolestaan on:

”Suosi paikallistaloutta! Kuluta mahdollisuuksiesi mukaan mahdollisimman paljon lähellä tuotettuja elintarvikkeita, palveluita ja muita tuotteita.”

emolehmat-rekola

Puutarhalta avomaavihanneksia ja -juureksia

Henri Murto on opiskellut ja harjoittanut biodynaamista viljelyä 15 vuotta. Rekolaan hän saapui vuonna 2008, kierreltyään ensin biodynaamisia tiloja maailmalla.

Maatilalla Henri Murron vastuulla on tilan yhteydessä toimiva Rekolan puutarha Ky., jonka tuotantohaarana on avomaavihannesten ja -juuresten viljely. Puutarhalta myydään tuotteita yksityisten kuluttajien lisäksi muun muassa ravintoloihin ja päiväkoteihin.

”Ihmisen rooli luonnossa on toimia hoitajana”

Henri Murrolle ekologisuus ja ympäristönsuojelu merkitsevät tietoista maan, kasvien, eläinten ja ihmisten hoitamista.

”Ihmisen rooli luonnossa on toimia tasapainoittajana ja hoitajana; emme voi riistää loputtomiin ehtymättömiä luonnonvaroja, vaan kierto- sekä biotalouden on noustava yhtä arkisiksi asioiksi kuin hampaiden pesu.”

Omassa elämässään Murto toteuttaa ekoarvoja pääasiassa oman työssään, mutta myös kulutusvalinnoissaan.

”Viljelen hyvää ja terveellistä ruokaa, jonka tuottamiseen käytetty hiilijalanjälki on lähes olematon.

Pyrin myös panostamaan laatuun jokaisessa ostopäätöksessä: mietin aina, mikä on tarpeellista. Sijoitan myös laadukkaisiin työvälineisiin; ne kestävät pitkään, eikä tule tarvetta ostaa halpoja kiinakopioita, joiden tuotanto on ekologisesti ja eettisesti hyvin kyseenalaista.”

Henrin ekovinkit voisi vaikka lisätä omaan kauppalappuun joka kerta ostoksille lähtiessä:

”Tedosta valtasi kuluttajana, anna palautetta kauppiaille, panosta laatuun ja kuluta kohtuudella käyttötavaroita!”

Teksti ja kuvat: Heidi Honkamäki

Herttaisesti sisustetussa ravintola-kaupassa Tampereen Tammelassa on oikea vanhanajan tunnelma. Kun astuu kadulta sisään, tuntuu kuin kaikki kiire kaikkoaisi.

”Kerran eräs asiakas totesi, että tämähän on aivan kuin se elokuvan Pieni suklaapuoti”, kertoo kauppias Sanna Iso-Markku. Haastatteluhetki sujui leppoisasti kahvilan puolella pirteän yrittäjän peratessa samalla pussillisen oreganoja.

Aina jotakin ruokaan liittyvää

Sanna on maalta kotoisin, ja hänelle on aina ollut luonnollista, että ruokapöydässä käytetään oman maan antimia. Työkseen Sanna kertoo aina tehneensä jotakin ruokaan liittyvää.

”21-vuotiaana ryhdyin Kotipizza-yrittäjäksi ja siinä vierähtikin yhdeksän vuotta. Toiset 9 vuotta olin töissä Pirkkalan lentokentän kahvilassa. Lempiin tulin yrittäjäksi 3 vuotta sitten.”

Morokin piti ruisleivästä

Ruokapuoti Lempi Oy on luomu- ja lähiruokapuoti, jossa on pieni artesaanileipomo. Myymälän valikoimiin kuuluvat juustot, kananmunat, jauhot ja hiutaleet, leipätuotteet ja vihannekset, joista suurin osa on luomua.

”Suosituimpia tuotteitamme on täällä leivottu ruisleipä, jonka Aamulehden Moron raati valitsi aikoinaan Tampereen parhaimmaksi”, Sanna kertoo.

Lounasta, suolaa ja pippuria

Lempi-puodin asiakaskunta koostuu Sannan mukaan ruokatietoisista ihmisistä, jotka ovat valmiita maksamaan vähän enemmän puhtaasta lähiruoasta.

Kahvilan puolella on arkisin tarjolla keittolounas. ”Se on laajentanut asiakaskuntaamme”, Sanna iloitsee.

”Suola ja pippuri työssäni on se, että saan tavata mitä erilaisimpia ihmisiä. Myös jotkut kahvila-asiakkaat ovat tutustuneet täällä toisiinsa, ja se tuntuu tosi kivalta.”

Tärkein ekoteko

Kun kysyin, mitä ekologisuus ja ympäristönsuojelu merkitsevät Sannalle, oli vastaus lyhyt ja ytimekäs:

”Asuin lapsuuteni maalla, lähellä luontoa. Omat vanhempani ovat olleet minulle hyvänä esimerkkinä luonnon kunnioittamisessa ja ekologisessa elämäntavassa.”

Oppimiaan arvoja Sanna voi toteuttaa työssään nykyään esimerkiksi lounaalla, jossa raaka-aineina käytetään puodissa myymättä jääneitä kasviksia. Sitä Sanna pitää myös tärkeimpänä ekotekonaan.

”Arvostan hyvin paljon lähituottajia, joiden tuotteita puodissa myydään, ja voin osoittaa kunnioitustani heitä kohtaan myös hävikkiä vähentämällä.

Oman elämän ekovalintoja

Sanna suunnittelee muuttavansa lähiaikoina puilla lämmitettävään hirsitaloon, jonka pihaan hän luonnollisesti laittaisi oman kasvihuoneen ja kasvimaan.

”Taas voin pitää hyvänä esimerkkinä omia vanhempiani, jotka elävät lähes omavaraistaloudessa.”

Kotonaan Sanna käyttää ruuanlaitossa paljon itse keräämiään marjoja, sieniä ja villiyrttejä sekä puodin myymättä jääneitä vihanneksia.

Sannan villiltä maistuva ekovinkki

Sannan ekovinkki - kuinka ollakaan - liittyy myös ruokaan:

”Toivon, että ihmiset rohkaistuisivat käyttämään yhä enemmän villiruokaa, kuten marjoja, sieniä ja villiyrttejä. Ne ovat ilmaista ruokaa, maistuvat hyvältä ja ovat ravintoaineiltaan vertaansa vailla.”

Kesäloma oli sulkenut Ravintola C:n oven pariksi viikoksi mutta siitä huolimatta keittiömestari – ravintoloitsija Ilkka Isotalo ottaa minut vastaan haastattelutuokiota varten. Pienessä mutta tyylikkäässä ravintolassa etusijalla on hyvin tehty ja korkealaatuisista aineksista valmistettu ruokaelämys. Ilkka mainitsee läheltä tuotetun ja luomuruuan, jota Ravintola C vain ja ainoastaan haluaa tarjota. Lisänä villiyrtit, joita löytää ihan pihapiiristäkin. Kun pyritään kokonaiselämykseen, niin ruoan kuin juomankin osalta, valitaan myös juomat pääosin luonnonmukaista toimintaa kunnioittavilta viljelijöiltä. Tarjolla on myös alkoholiton juomapaketti, joka sisältää paljon itse tehtyjä, mutta myös paikallisilta toimijoilta tulevia mehuja.

Ilkan lapsuudenkodissa arvostettiin kotiruokaa eikä eineksiä syöty. Pöytään laitettiin ruokaa vaikka puolikkaasta porsaasta, josta hyödynnettiin kaikki. Näin peruskäsitys ruuasta ja sen kokonaisvaltaisesta hyödyntämisestä ravinnoksi saivat siemenensä. Poliisia Ilkasta ei tullut mutta tie vei merenkulkuoppilaitokseen, jossa hän opiskeli kokiksi. Ammattiaan hän harjoitti hetken Helsingissä mutta päätyi sitten Tampereelle ja Näsinneulaan, jossa viihtyi 7 vuotta. Heikki Ahopelto oli ja on Ilkalle esikuva lähiruuan puolestapuhujana ja näiden ajatusten innoittamana Ravintola C aloitti toimintansa vuonna 2008.

C 1

Aluksi Ravintola C tarjosi hyvää ruokaa ja juomaa, joiden raaka-aineet tuotettiin suurelta osin ulkomailta, paikallisuus oli lähinnä lisäarvo. Tällä hetkellä panostetaan kokonaisvaltaiseen elämykseen, jonka raaka - aineet ovat kokonaan, mausteita ja suklaata lukuun ottamatta, lähi- tai luomutuotantoa. Ravintolan päivä alkaa keittiön puolella jo puolilta päivin kun mm. kalat perataan, juurekset pestään ja kuoritaan. Kaikki muukin kerätään, säilötään ja valmistetaan itse. Voikukan nuput käytetään kapriksina ja nokkosen hapatustakin on kokeiltu. Näin villiyrttiaikaan Ilkka käy keräämässä villiyrtitkin itse, joten raaka - aineet taatusti ovat laadukkaita ja tuoreita. Asiakaskunta ei välttämättä ole tietoinen tästä kaikesta – olisiko kuitenkin syytä hieman kertoa tästäkin puolesta enemmän, Ilkka miettii.

C 2

Ravintola C:n perustaminen on ollut Ilkan mielestä hänen ekotekonsa, sillä se on toiminut esimerkkinä muille, ja tuonut lähi- ja luomuruokaa tunnetuksi omalta osaltaan. Suomesta löytyy yllättävän paljon erilaisia raaka – aineita mistä tehdä ruokaa, Ilkkakin joskus hämmästyy kuinka vähän hävikkiä ravintola tuottaa kun hyödynnetään kaikki mikä hyödynnettävissä on. Lähi- ja luomuruokatuotanto on tullut jäädäkseen ja se on hyvä, sillä myös maa kiittää. Omien lapsien myötä Ilkan näkemys on laajentunut siitä, kuinka tärkeää on käyttää aineksia paikallisesti ja luomuviljelynä. Maa voi hyvin näin kohdeltuna ja tuo iloa seuraavillekin jälkipolville.

C 3

Tämänkaltaisen ravintoloitsijan elämä on elämäntapa. Lähi – ja luomuruuan puolesta ei voi puhua liikaa sillä tavoitteena olisi saada ihmisten lisäämään näin tuotettujen raaka – aineiden käyttöä. Myös tietoisuutta siitä, että läheltä löytyy hyvää, puhdasta ja laadukasta, ei koskaan ole liikaa. Ilkan ekovinkki onkin että ”Tee itse ruokasi niin tiedät mitä syöt”. Toki kaikkea ei vielä ole saavutettu vaikka suunta onkin löytynyt; maalaisravintola olisi unelmien täyttymys. Eikä nyt tarkoiteta ravintolaa, joka on sisustettu maalaisromanttisesti ja jossa tarjoillaan ranskanperunoita. Unelmaravintola olisi oikeasti maalla, pellon vieressä, josta porkkanat ja muut ainekset pöytään tulisivat ja jonka asiakkaat näkisivät; laatua ja läheltä.

Ravintola C
Rautatienkatu 20, 3310 TAMPERE
010 6179 760
c(@)ravintola-c.fi

Teksti: Tiina-Mari Isomäki
Kuvat: Annaliisa Nikus