Käsityöt

Teksti ja kuvat: Heidi Honkamäki

Tampereen Aleksanterinkadulla sijaitsee oikea hyvän tuulen kauppa, Forget-Me-Not, jonne kannattaa rohkeasti pistäytyä.

”Olen koettanut koota saman katon alle kaikkea sellaista mikä tuottaa hyvää mieltä ja iloa. Pohjavirtana kulkevat ekologisuus ja eettisyys”
, yrittäjä Emmi Laiho kertoo.

Haastattelin Emmiä kaupan sivuhuoneessa, jonne pujahdettiin hauskasti oviaukon edessä seisovan vaaterekin läpi.

”Kuin väärässä ajassa”

Kirppareiden kiertely ja värikäs, vintage-tyylinen pukeutuminen ovat olleet Emmille elämäntapa nuoruudesta lähtien.

”Jo teini-ikäisenä ihastuin äitini säilyttämiin 60-70-luvun vaatteisiin.”

Emmi kertoo olevansa ikuinen nostalgikko. ”Koen eläväni ikään kuin väärässä ajassa.”

Värit ovat aina olleet Emmille tärkeitä, ja se on helppo uskoa, kun katsoo myymälän vaatteiden iloista värimaailmaa.

”Tykkään pukeutua värikkäästi, sillä se vaikuttaa omaan mielialaankin. Kotinikin on oikea väripläjäys”, Emmi hymyilee.

FMN 2

Kuvassa Emmi Laiho ja puodin vaatekokoelmaa.

Elämäntavasta tuli oma yritys

Emmi perusti Forget-Me-Not:n jo vuonna 2008. Sitä aikaisemmin hän oli opiskellut filosofian maisteriksi ja työskennellyt vuosia globaalin mobiiliteknologia-alaan liittyvän pörssiyrityksen tehtävissä.

”Yrityksen arvomaailma oli ristiriidassa oman ajatusmaailman ja elämäntavan kanssa. En voinut allekirjoittaa muun muassa sitä, että yrityksessä valmistettiin tuotteita, joissa ideana oli lähtökohtaisesti, että tuotteen elinkaari on lyhyt ja että ihmisiä pyritään innostamaan ostamaan koko ajan markkinoille tulevia uudempia laitteita. Ylipäätään toimistotyö istui varsin huonosti liikkuvaiseen ja rutiineihin helposti leipääntyvään luontooni”, Emmi kertoo.

Alkuun Forget-Me-Not:n valikoimissa oli lähinnä vaatteita naisen omasta, vuosien saatossa kertyneestä varastosta. Vintagevaatteiden hankkiminen, ’kaikkien paikkojen koluaminen’ , on Emmille mieluisaa puuhaa edelleen.

”Myös muut keräilijät tuovat tänne aarteitaan, heiltä saatamme ostaa kerralla isojakin eriä.”

Kestävää laatua

Nykyajassa Emmiä inhottaa yleinen kulutushysteria ja se, kuinka rikkaat länsimaat käyttävät hyväksi idän köyhiä ja teettävät siellä huonolaatuisia vaatteita, joiden ei ole tarkoituskaan kestää pitkään.

”Haluan todistaa, että hyvää ja kestävää laatua on yhä olemassa. Vintagen lisäksi
täältä löytyy kymmeniä kierrätyshenkisiä ekodesign-merkkejä: vaatteita, asusteita, koruja. Meillä on myös oma kierrätysmallistomme, jossa käytämme laadukkaita retrokankaita. Ompelutyön tekevät paikalliset ompelijat.”

Ilokseen Emmi on huomannut, että ihmisiä kiinnostaa yhä enemmän pienten, kotimaisten tekijöiden tuotteet.

Kaikki löytyy jo valmiina

Omassa elämässään Emmi pyrkii toteuttamaan arjen valintoja ekologisesti.

”Vuosikausiin en ole juurikaan ostanut mitään uutta. Ajattelen, että kaikki mitä tarvitsen, löytyy jo valmiina. Lasten vaatteita ja tarvikkeita taas kierrätämme tehokkaasti kaveriporukassa."

f m n

Kuvassa Emmi Laiho ja Forget-Me-Notin työntekijä Jaana Lappalainen.

Retroilu yhdistää

”Forget-Me-Notin ympärille on muodostunut kiva porukka. Jotkut heistä ovat aikoinaan olleet täällä töissä harjoittelussa ja jääneet sitten porukkaan. Harrastuneisuus vintageen ja retroon on selvästi tuonut yhteen samanhenkisiä ihmisiä,”
Emmi iloitsee.

Emmin ekoteot ja ekovinkki

Ekotekoja Emmi tekee pienissä elämänvalinnoissa. Jos jokin menee rikki, hän löytää yleensä vastaavan tilalle kierrätyskeskuksista tai kirppareilta.

”Usein käy niin, että löydän sieltä vielä jotain omaperäisempää”, Emmi kertoo.

Emmi haluaa antaa saman asian myös ekovinkiksi lukijoille:

”Seuraavan kerran jos huomaat, että oho, tämä meni rikki, tai että oho, tarvitsen jotakin, voit hetkeksi pysähtyä miettimään, saisitko tarvitsemaasi tai vastaavaa tilalle käytettynä.”

2 kommenttia

Teksti: Tiina-Mari Isomäki

Työhuone Lapintiellä kätkee sisäänsä kolme yrittäjää, joista Laura Saarivuori – Eskola on yksi. Laura valmistaa uusiokoruja vanhoista kolikoista, lusikoista ja leikkelehaarukoista. Silloin kun Suomessa alettiin puhua markan vaihtumista euroksi, Laura opiskeli Lempäälässä, Pirkanmaan Taitokeskuksessa metalli – artesaaniksi. Hän jäi pohtimaan mihin kaikki poistetut rahat joutuvat ja alkoi kokeilla niiden työstämistä uusiotuotteiksi. Ensimmäisten pennikorujen ostajaksi sattui asiakas, joka tahtoi Lauran koruja myös myyntiin. Tästä onnekkaasta sattumasta lähtien pennikorujen valmistamisesta tuli ammatti muiden töiden jäätyä pikkuhiljaa taka – alalle ja T:mi Laurase syntyi vuonna 2006. Laura Saarivuori – Eskola sai ”Vuoden Nuori Kädentaitaja” – palkinnon vuonna 2010.

Laurase penniriipus, pennikorvakorut

Korujen materiaalin Laura hankkii pääosin tutuilta kauppiailta ja keräilijöiltä. Niistä valmistetaan kaula- ja korvakoruja, sormuksia, kalvosinnappeja ja solmiopidikkeitä. Lauralla on oma mallisto, jota hän pyrkii uusimaan vuosittain. Koruissa näkyy tekijänsä ammattitaito korujen laadussa ja tavassa liittää osat yhteen. Asiakkaita, joita Laura tapaa mm. messuilla, kiehtoo pennikorujen nostalgisuus sekä ekologisuus mutta ovathan ne myös persoonallisia asusteita. Tilaustöitä valmistuu myös mm. syntymäpäivälahjaksi, yleensä asiakkaan omasta materiaalista.

Lauran kotiseudut ovat Pohjois – Karjalassa, Enossa. Siellä vietetyt vuodet ja lapsuudenkodista saadut luontoarvot saivat jo teini – ikäisenä Lauran miettimään maailman vääryyksiä. Pikkukylän asukkaat saivat tietoiskuja eläinten oikeuksista julisteista, joita Laura oli kylälle levitellyt. Kasvissyönti tuli myöhemmin mutta sitä Laura pitää ekotekonaan. Hän kokee kehittyvänsä siinä vuosien mittaan ja uuden oppimista kasvisruuan valmistuksesta löytyy koko ajan. Työssään käsitellessään metallia hän yrittää kertoa asiakkailleen myös sen ekologisesta puolesta koska metallia ei raaka – aineena kovin luontoystävälliseksi lueta. Jalometallit voidaan aina sulattaa ja käyttää uudestaan tai kierrättää uusiotuotteiksi, Laura muistuttaa.

Laurase kalvosinnapit

Työskentely rahojen ja vanhojen lusikoiden parissa on antanut myös paljon muuta. Asiakkaat kertovat tarinoitaan tuomistaan lusikoista ja rahojen keräilijät innostuvat kertomaan rahojen taustahistoriaa. Tämä kiinnostaa Lauraa ja on tavallaan antanut laajempaa näkökulmaa myös hänen työskentelemiseensä. Omaa keräilijän luonnettaan voi hyvillä mielin pitää yllä työn ohella ja aina tilastoista ja nippelitiedoista kiinnostuneena Laura on oman alansa löytänyt. Laura pitää todella paljon työstään, mutta jos jotakin saisi toivoa, olisi se koruntekijän paratiisi, jossa voisi nauttia lämmöstä ja valmistaa koruja palmupuiden katveessa.

Laurase 1Toive iso

Lauran ekovinkki löytyi helposti. Kasvisruokailun puolestapuhujana hän suosittelee antamaan kasvisruokailulle mahdollisuuden ja kehottaa viettämään vaikka kerran viikossa kasvisruokapäivää. Hän muistuttaa, että kasvisruokailu ei ole vain salaatin syömistä eikä täydellisyyteen tarvitse pyrkiä mutta silti pienilläkin jutuilla on merkitystä.

EKORU by Laurase
www.ekoru.fi

laurase(a)kotiposti.net
puh.040 1679 629
(sähköpostitse minut saa kuitenkin varmimmin kiinni)
http://www.facebook.com/EkoruByLaurase
Instagramissa #ekorubylaurase